Callander Crags
Mitä teet kun aikaa on vain muutamia päiviä ja haluaisit nähdä mahdollisimman paljon Skotlannin Ylämaista. No vuokraat auton ja ajat kovaa. ;)
Joskus yläasteikäisenä minulla oli suuri unelma päästä käymään Skotlannissa. Luin siihen aikaan paljon historiallista fiktiota, ja näillä seikkailutarinoilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Sittemmin kyseinen unelma unohtui jonnekin ja ehdin vierailla brittien saarilla reilut 10 kertaa, mutta en koskaan Lontoota pohjoisemmassa. Kunnes tänä kesänä havahduin että ai niin mulla oli tällainen unelma olemassa – joka on vielä aika helppo toteuttaa – joten mitäpä jos laitettaisiin töpinäksi.
Ja miten kävi? No siis Skotlantihan on mitä upein! Hirveästi ei aurinko paistellut, mutta karun kaunis luonto vei täysin sydämen. Vuoria, laaksoja, niittyjä, koskia, vesiputouksia, järviä, vehreitä lehtipuumetsiä ja jylhiä havumetsiä, lisää vuoria, keskiaikaisia linnoja, paljon lampaita (myös ajotiellä), pari bambia ja pupuja – mitä muuta sitä luontofani tarvitsee. <3
Glencoe
Haasteena reissulle tuli matkan suhteellisen lyhyt kesto, käytettävissä kun oli vain viisi kokonaista päivää, joista kaksi meni jo kaupunkeihin (Edinburgh ja Glasgow). Näitä enemmän kiinnosti kuitenkin Ylämaat ja luonto. Vuokra-auto toki auttoi siinä, että reittisuunnitelma oli suht joustava. Etäisyydet eivät kartalla ole kovin pitkiä, mutta käytännössä aikaa kuluu paljon enemmän kun tiet ovat kapeita ja kovin mutkaisia, ja vähän väliä pitää pysähtyä ottamaan valokuvia.
Myöskään se, että noin kymmenen ensimmäisen ajominuutin jälkeen rengas sanoi POKS ja matka jatkui parin tunnin viivästyksen jälkeen korjaamon kautta, ei varsinaisesti jouduttanut matkan edistymistä.. Mutta toisaalta onneksi tämä haveri tapahtui Glasgown reunamilla eikä esim. keskellä ei-mitään.
Muuta liikennettä
Omalla autolla liikkuessa välttyy myös pahimmilta turistiryhmittymiltä, ja pienempiä reittejä kulkiessa voi välillä mennä pitkäänkin että näet muita ihmisiä tai autoja.
Jos palataan kuitenkin reissun alkuun ja niihin kaupunkeihin. Edinburgh on upean näköinen ja sopii erinomaisesti historiafaneille, Glasgow taas on rennompi ja vähemmän turistinen. Edinburgh tuntui olevan erityisesti vanhan kaupungin puolelta jopa vähän turhankin tukossa johtuen Fringestä, eli elokuun ajan kestävästä koko kaupungin täyttävästä taidefestivaalista. Hyvä puoli tässä on se, että vilinää riittää, ja kaduilla on paljon myös erilaisia ilmaisesityksiä musiikkia, laulua, tanssia, teatteria, standuppia jne. Huono puoli on kova ryysis ja korkeammat hinnat majoituksissa.
Edinburgh Castle
Bongasimme lounaalla flyerin teatteriesityksestä, joka käsittelee nykyajan toisinaan jopa fanaattisuuteen nousevaa terveysfriikkeilyä komedia keinoin – kuulosti siis tosi kiinnostavalta. :) Päätimme mennä autolla teatterille mikä osoittautui suureksi virheeksi, sillä vartin ympäriajelun jälkeen emme nähneet ainoatakaan vapaata parkkipaikkaa ja päätimme luovuttaa.
Glasgow tuntui tämän jälkeen hyvinkin rauhalliselta. Kaupunkeja vertaillessa tilanteen tekee hieman epäreiluksi se, että Edinburghissa oli kiva sää ja aurinkokin pilkahteli välillä, ja Glasgowssa taas satoi melkein nonstop kaatamalla. Reissun paras illallinen tuli kuitenkin koottua täällä, joten ravintolaskene vaikuttaa oikein lupaavalta. Ravintolasta kirjoitin lisää jutun loppuun.
Glencoe
Ajoreittimme Glasgowsta eteenpäin kulki seuraavasti: Loch Lomond & The Trossachsien luonnonpuisto – Callander (täällä Bracklinn Falls & Callader Crags) – Crianlarich (yöpyminen) – Glencoe – Fort William (täällä Steall Falls) – Fort Augustus ja Loch Ness (yöpyminen) – Cairngormsin luonnonpuisto – Stirling (täällä Stirling Castle) – Edinburgh
Matkalla oli toki lukemattomia pysähdyksiä pienemmissä kohteissa, mutta tässä merkittävimmät. Harmillisesti aika ei ihan riittänyt esimerkiksi Isle of Skyella käymiseen, ja myöskään pidemmille trekkausreiteille ei ollut aikaa. Pisin patikointi oli Callanderissa sijaitsevan Bracklinn Falls -kosken yhteydestä lähtevä
kävelyreitti, johon liitimme myös Callander Cragsin huipulle kiipeämisen (kukkula on n. 300 m korkea), mikä palkitsikin upeilla auringonlaskunäkymillä. Tämä oli myös todella hiljainen reitti, reilun parin tunnin reitillä ei tullut vastaan yhtään ihmistä, ainoastaan lehmiä, lampaita ja pari kaurista.
Bracklinn Falls
Walkhighlands on erinomainen saitti, jonne on listattu about kaikki vähänkään merkittävät patikointireitit Ylämailla. Palvelusta löytyy tarkat reittikuvaukset, maasto (miten paljon suota yms) ja reitin vaikeustaso. Cragsin reitti oli merkattu haastavuudeltaan 2/5 eli melko helppo, mutta kyllä siinäkin hiki tuli ja rinne oli edellisen päivän kaatosateen seurauksena paikoin aivan kuravelliä.
Sanoisinkin että perushyväkuntoinen ihminen pystyy melko vaivatta kulkemaan myös 3/5 reittejä, sen sijaan neloset ja vitoset kannattaa jättää erittäin hyväkuntoisille ja kokeneille patikoijille. Skotlannin munrot eli kaikki yli 900 metrin korkuiset vuoret jäivät kyllä vielä mieleen kummittelemaan, yksi sellainen olisi kiva kavuta tulevaisuudessa.
Helpommillekin reiteille kannattaa silti ehdottomasti olla hyvät kengät jalassa, mielellään ihan vaelluskengät. Maasto kun voi paikoin olla hyvinkin märkää, mutaista ja liukasta.
Upeita kanervapeltoja
Etukäteen mietitytti myös hieman Ylämaiden mäkäräistilanne.
Scottish midge forecast -palvelusta näkee tilanteen aina viiden päivän jaksoina. Reissullamme ei lopulta näkynyt ötökän ötökkää, paitsi Fort Williamin lähellä sijaitsevalla Steall Falls -vesiputoksella niitä olikin yllättävän suurina laumoina. Suomalaisiin mäkäräisiin verrattuna nämä olivat kuitenkin paljon pienempiä ja kesympiä tapauksia – yksikään ei purrut, ja niistä oli lähinnä ärsyttävää vaivaa kun ötökät tunkevat joukoin silmiin ja suuhun.
Suosittelen tästä huolimatta vierailua putoukselle, pelkkä
kävelyreitti perille on todella upea (kestää yhteensä n. 2 tuntia, ota hyvät kengät) ja perillä näkyvät palkitsevat ötököistä huolimatta. Yhtään järkevää kuvaa minulla ei tosin ole paikasta, sillä perille päästyä alkoi luonnollisesti sataa ja näkyvyys huononi nopeasti. Okei eli mäkäräisistä ja sateesta huolimatta suosittelen kohdetta. :D
Reissullamme oli muuten kyllä hyvä tuuri kun kovia sateita osui vain yhteen kaupunkipäivään, vaikka muuten olikin aika pilvistä ja korkeimmat vuorenhuiput olivat näkymättömissä. Ilmeisesti kannattaakin varautua siihen, että useampana päivänä näkyvyys saattaa olla ihan nollissa, ja silloin kyllä varmasti harmittaa jos on jossain avainpaikoilla mutta ei näe metriä pidemmälle eteensä.
Three Sisters (Glencoe)
Eli kertauksena vielä: jos on aikaa vain pariin niin mene ehdottomasti Glencoen solan läpi, näkymät ovat henkeäsalpaavan upeita. Ja tämän lisäksi Steall Falls on must nähtävyys jos yhtään tykkäät vesiputouksista. Sen sijaan Loch Ness oli aika turha, se on vain valtavan syvä järvi ilman sen ihmeellisempää nähtävää (muutama vanha linna löytyy rannoilta). Mikäli linnat kiinnostavat, Stirling Castle on ehdottomasti vierailun arvoinen.
Meillä kävi vielä Fort Augustuksen yösijan kanssa niin, että kun saavuimme yhdeksän aikaan illalla perille, niin etukäteen varaamamme bread & breakfast -paikan ulko-ovi olikin lukossa, valot pimeinä ja kukaan ei vastaa ovisummeriin tai puhelimeen. No pienen säädön jälkeen saimme naapurista apua ja kohta majapaikan ovella seisoo aamutakkiin kietoutunut kiukkuinen nainen, joka alkaa samantien huutamaan meille että miten kehtaamme olla näin myöhässä, hän oli jo nukkumassa! Ilmeisesti hän ottaa vieraita vastaan vain välillä klo 16–19 ja tämä tieto oli mennyt meiltä ohi. Pääsimme kuitenkin sisään ja huoneeseemme, joka oli kuin mummolan vierashuone täynnä kukkakuvioisia ja röyhelöisiä koristetyynyjä ja pöytäliinoja. Aamulla hiippailimme ovesta aikaisin ulos emmekä uskaltaneet syödä edes tarjottua aamupalaa, ettei nainen keksi lisää huutamisen aiheita. Koko kokemus kyllä lähinnä nauratti ja "Angry Granny's House" jäi ainakin mieleen.
Rakkolevää rannalla
Toisessa majapaikassa pääsin tekemään tuttavuutta myös Full Scottish Breakfastin eli Rekkamiehen Aamupalan kanssa. Siihen kuuluu ainakin: kanamunaa, paistettuja tomaatteja ja sieniä, valkopapuja tomaattikastikkeessa, jotain perunapiirasta (potato scones), pekonia, makkaroita, verimakkaraa (black pudding) ja pahamaineista haggista myös. Vegeversio oli sama annos ilman pekonia, makkaroita, verimakkaraa ja haggista, vähän ehkä mielikuvituksetonta mutta täyttävää toki tämäkin.
Maistoin haggistakin hieman, ja se oli yllättävänkin hyvää, hieman kuin mausteista maksalaatikkoa ilman rusinoita.
Tämän kenties vastakohta oli taas Edinburghissa sijaitseva
Pumpkin Brown -kahvila, joka oli niin kiva että kävin siellä kahdesti. Kahvilan kaikki tarjonta oli gluteenitonta ja taisi olla kaikki vegaanista myös. Ilahduttavasti hinnatkaan eivät olleet läheskään niin huimia kuin vastaavat paikat esimerkiksi Lontoossa ovat.
Lounaaksi syömäni acai-kulho, herkullinen täyttävä salaatti ja matchalatte maksoivat yhteensä n. 15 €. Salaatti ihanine kastikkeineen jäi sen verran hyvin mieleen, että tästä pitää tehdä oma versio kotona!
Glasgowssa taas suosittelen ravintolaa nimeltä
Ox & Finch. Tänne teimme jopa varauksen etukäteen mikä kannattaakin, paikka on nimittäin todella suosittu. Menu koostuu useimmista pienemmistä annoksista, jotka on tarkoitus jakaa pöytäseurueen kesken. Kahdelle suosittelen max. viittä annosta, tilasimme nimittäin kuusi ja meinasin haljeta kahtia. Annokset on hyvin maltillisesti hinnoiteltu keskimäärin 4–10 euron välillä. Kasvisruokia löytyy myös reilusti. Täällä kannattaa myös kokeilla talon jännittäviä cocktaileja, maistoin mm. vihreätee-daquiria, jossa oli lasin reunassa sipaisu wasabia. Toisessa juomassa oli giniä, st germain seljankukka-likööriä, aperolia ja verigreippiä, todella raikas juoma.
Pieni vinkki pienemmistä kylistä: ravintolat saattavat mennä jo yllättävän aikaisin kiinni. Callanderissa etsimme illallispaikkaa kahdeksan aikaan, mutta emme löytäneet ainuttakaan jossa olisi vielä keittiö auki. Lopulta Tesco Express pelasti ja päädyimme syömään random eväitä majoituspaikassa sängyn päällä. Ylämailla syömiset olivat muutenkin ehkä enemmän sellaista että kunhan nyt jotain sai suuhunsa, kulinarismista viis. Pähkinöitä, erilaisia patukoita ja (raaka)suklaata kannattaa myös kanniskella mukanaan kaiken varalta.
Cille Choirill
Kaikenkaikkiaan ihastuin Skotlantiin ja sen luontoon aivan täysin ja haluan ehdottomasti mennä paikkaan uudestaan! Nyt luonto oli täynnä vihreän eri sävyjä, mutta syksyn ruska-aika on varmasti myös todella upean näköistä. Ja toisaalta myös kevät kun kukat puhkeavat täyteen loistoonsa. Mutta ensin pitää vähän kohottaa kuntoa lisää, että jaksan kavuta vuoren huipulle asti ilman pelkoa siitä, että lyyhistyn kesken kaiken puolikuolleena polulle. :)
